Kantapään kipu aamuisin – yleisin syy on plantaarifaskiitti (plantaarifaskiopatia)
Yleistä
Yksi yleisimmistä jalkaterän kiputiloista on jalkapohjan kalvojänteen kipu, jota kutsutaan usein nimellä plantaarifaskiopatia tai kansankielessä plantaarifaskiitti. Vaiva aiheuttaa kipua tavallisimmin kantapään etupuolella jalkapohjan sisäsyrjässä, kohdassa jossa kalvojänne kiinnittyy kantaluuhun.
Arvioiden mukaan jopa 10 % ihmisistä kokee kantapääkipua jossakin vaiheessa elämäänsä. Tyypillinen oire on aamun ensimmäisillä askelilla tuntuva viiltävä kipu kantapäässä, joka saattaa helpottaa hieman liikkeelle lähdettäessä mutta voi palata päivän aikana kuormituksen lisääntyessä.
Kantapääkivun taustalla on usein jalkapohjan kalvojänteen toistuva ylirasitus. Kun kuormitus jatkuu pitkään, kudokseen voi syntyä pieniä mikrorepeämiä. Kudoksen yrittäessä korjata itseään kalvojänne voi paksuuntua ja siihen voi muodostua arpeumaa.
Vaivaa kutsutaan nykyisin useimmiten plantaarifaskiopatiaksi, koska kyseessä ei ole varsinaisesti tulehdus vaan pikemminkin kalvojänteen rappeutuminen ja kuormitusperäinen kudosmuutos. Silti kansankielessä käytetään edelleen yleisesti nimeä plantaarifaskiitti.
Riskitekijät
Plantaarifaskiopatiaa esiintyy erityisesti kahdessa ryhmässä:
nuorilla ja aktiivisesti liikkuvilla henkilöillä
40–60-vuotiailla seisomatyötä tekevillä
Vaiva voi esiintyä myös molemmissa jaloissa, mikä tapahtuu jopa noin kolmasosalla potilaista. Useimmiten kantapääkivun taustalla ei ole yksi yksittäinen syy, vaan useiden tekijöiden yhteisvaikutus.
Tyypillisiä riskitekijöitä ovat esimerkiksi:
jalkaterän virheellinen toiminta tai virheasennot
ylipaino
juoksumäärän nopea lisääntyminen
kova juoksu- tai liikunta-alusta
hyvin korkea tai hyvin matala jalkaterän pitkittäiskaari
heikko nilkan liikkuvuus
kireät pohje- ja takareisilihakset
Jalkaterän kuormitus ja kantapääkipu
Kävellessä ja juostessa suuri osa kehon painosta kohdistuu kantaluun sisäreunaan, jossa jalkapohjan kalvojänne kiinnittyy. Jos kuormitus kasvaa liikaa tai jalkaterän toiminta ei ole optimaalista, kalvojänne voi joutua jatkuvaan ylirasitukseen.
Ylipaino lisää merkittävästi kantapäähän kohdistuvaa voimaa. Myös pohjelihasten tai akillesjänteen kireys voi vaikuttaa kantapääkivun syntyyn. Jos nilkan koukistusliike on rajoittunut, keho kompensoi liikettä usein muista jalkaterän nivelistä.
Tällöin:
jalkaterän pitkittäiskaari voi madaltua liikkeen aikana
jalka ei jäykisty ponnistusvaiheessa normaalisti
jalkapohjan kalvojänteen kiinnityskohta kuormittuu enemmän
Myös jalkaterän pronaatio eli jalan sisäkierto vaikuttaa kuormitukseen. Sekä liiallinen pronaatio että liian vähäinen liike voivat muuttaa jalkapohjan kalvojänteen kuormitusta.
Hoito
Jalkapohjan kalvojänteen kivun ennuste on yleensä hyvä, ja suurin osa potilaista paranee ilman leikkausta. Siksi konservatiivinen hoito, eli muu kuin leikkaushoito, on ensisijainen hoitomuoto.
Hoidon tavoitteena on:
vähentää kipua
parantaa jalkaterän toimintaa
palauttaa normaali kuormituksen sietokyky
Pelkkää lepoa ei yleensä suositella. Sen sijaan tärkeää on harjoittaa jalkaterän toimintaa, jotta jalka toimii kävellessä ja juostessa mahdollisimman taloudellisesti.
Kuntoutukseen kuuluu usein:
jalkapohjan kalvojänteeseen kohdistuvat harjoitteet
jalkaterän lihasten vahvistaminen
tarvittaessa lonkan ja pakaran lihasten harjoittaminen
liikkumisen ja kuormituksen säätely
Kengissä voidaan käyttää pehmustettuja pohjallisia helpottamaan kantapäähän kohdistuvaa painetta. Jos kantapääkivun taustalla on ylipaino, painonhallinta voi vähentää merkittävästi jalkapohjan kalvojänteen kuormitusta.
Harjoittelu on kantapääkivun tärkein hoito
Nykyisen tutkimusnäytön mukaan plantaarifaskiopatian tärkein hoito on progressiivinen harjoittelu, jossa jalkapohjan kalvojänteen kuormitusta lisätään vaiheittain.
Kuntoutus etenee yleensä useassa vaiheessa.
Alkuvaiheessa tavoitteena on rauhoittaa kipua ja aloittaa kalvojänteen hallittu kuormittaminen. Harjoitteet tehdään usein rauhallisina pitoina tai muina kevyempinä kuormituksina.
Seuraavassa vaiheessa harjoitteluun lisätään hallittuja liikkeitä, joissa jalka työskentelee sekä jarruttavassa että ponnistavassa työssä. Näin jänteen kuormituskestävyys alkaa vähitellen parantua.
Kuntoutuksen keskivaiheessa siirrytään usein hitaaseen voimaharjoitteluun, jossa jalkapohjan kalvojänne ja pohjelihakset kuormittuvat hallitusti koko liikeradan aikana.
Loppuvaiheessa harjoittelu voi sisältää myös nopeampia liikkeitä ja mahdollisesti hyppyjä, jotta jalka kestää paremmin arjen, työn ja liikunnan kuormitusta.
Kuntoutus kestää yleensä useita kuukausia, ja harjoitteiden tarkka sisältö suunnitellaan yksilöllisesti.
Venyttely, lääkkeet ja muut hoidot
Pohjelihasten venyttelystä ei ole yksiselitteistä tutkimusnäyttöä kantapääkivun hoidossa. Jos kuitenkin nilkan koukistusliike on rajoittunut, pohkeiden liikkuvuuden lisääminen voi olla osa kuntoutusta.
Tulehduskipulääkkeitä voidaan käyttää kivun lyhytaikaiseen lievittämiseen, mutta niiden pitkäaikaisesta hyödystä ei ole vahvaa näyttöä. Myöskään kortisonipistoksilla ei ole todettu pysyvää vaikutusta kantapääkivun paranemiseen.
Tutkimusnäyttö kipugeelien, kylmä- tai lämpöhoidon hyödyistä on rajallista.
Paraneminen ja kuntoutus
Plantaarifaskiopatia on usein pitkäkestoinen kuormitusvaiva, ja myös kuntoutus vie aikaa. Harjoitteita suositellaan tehtäväksi vähintään noin kolmen kuukauden ajan, jotta kudos ehtii sopeutua kuormitukseen. Monet saavat kuitenkin helpotusta kipuun jo aikaisemmin.
Tutkimusten mukaan noin 90–95 % kantapääkivusta kärsivistä saa merkittävän avun kuntouttavalla hoidolla vuoden seurannan aikana.
Lähteet
Monteagudo M, de Albornoz PM, Gutierrez B, Tabuenca J, Álvarez I.
Plantar fasciopathy: a current concepts review. EFORT Open Reviews. 2018;3(8):485–493.
Young C.
Plantar Fasciitis. Annals of Internal Medicine. 2012;156(3).
