Akillesjänteen kipu

Nimen taustaa: Akhilleus ja heikkouden symboli

Kreikkalaisen mytologian mukaan Akhilleus oli legendaarinen soturi. Hänen syntymänsä jälkeen hänelle ennustettiin väkivaltaista kuolemaa. Suojellakseen poikaansa Akhilleuksen isä kastoivat hänet Styks-jokeen saavuttaakseen kuolemattomuuden. Isä piteli poikaa kiinni kantapäästä, minkä vuoksi tämä alue jäi vaille suojakastetta ja säilyi haavoittuvaisena. Lopulta Akhilleus kuoli Troijan sodassa nuolen lävistettyä hänen kantapäänsä. Tästä tarinasta juontaa juurensa käsite Akilleen kantapää, jolla tarkoitetaan henkilön haavoittuvaa kohtaa tai heikkoutta.

Mikä on akillesjänteen tendinopatia?

Akillesjänteen ja muiden jänteiden alueen kivusta on aiemmin käytetty nimitystä jännetulehdus. Tulehdus-sanan käytöstä on kuitenkin luovuttu, sillä tutkimuksissa jänteiden alueilta ei juurikaan ole löydetty tulehdussoluja. Nykään kiputilaa kutsutaankin jänteen tendinopatiaksi, joka kuvaa jänteen ylirasitus- ja rappeumatilaa.

Akillesjänteen tendinopatia kehittyy vaiheittain. Alkuoireita ovat:

  • Aamujäykkyys

  • Suorituskyvyn ja toiminnan heikkeneminen

  • Paikallinen turvotus

Oireiden pitkittyessä alueelle kehittyy kipua ja arkuutta. Kipu paikantuu yleensä 2–6 senttimetrin päähän kantaluusta.

Tila jaetaan oireiden keston perusteella kolmeen vaiheeseen:

  • Akuutti: alle 2 viikkoa kestänut

  • Subakuutti: 2–6 viikkoa kestänut

  • Krooniin: yli 6 viikkoa kestänut

Oireiden kroonistuessa akillesjänne alkaa rappeutua, eikä kudoksessa tällöin ole havaittavissa tulehdustekijöitä.

Esiintyvyys

Akillesjänteen tendinopatia on yksi urheilijoiden yleisimmistä rasitusvammoista. Sen osuus on 18 % kaikista juoksijoiden vammoista ja 4 % kaikista urheiluvammoista.

Yleisyys pähkinänkuoressa:

  • Urheilijoista jopa 50 % ja koko väestöstä noin 6 % kärsii akillesjänteen oireista elämänsä aikana.

  • Urheilijoista 43 % on kokenut akillesjännekuipua. Yleisintä se on keskimatkan juoksijoilla, joista oireita on esiintynyt 83 %:lla.

  • Yleislääkärin diagnosoimista akillesjännevammoista suurin osa (65 %) ei liity urheiluun.

  • Viime aikoina oireita on alkanut esiintyä yhä enemmän myös liikkumattomilla henkilöillä.

Oireet ja niihin vaikuttavat tekijät

Akillesjänteen tunnusomaisia oireita ovat kipu, turvotus ja heikentynyt painonsieto. Alkuvaiheessa kipua saattaa esiintyä erityisesti liikunnan ja lämmittelyn aikana.

Akillesjänteen kudokset mukautuvat ympäristössä tapahtuviin muutoksiin elimistön tasapainon säilyttämiseksi. Jos rasitus, harjoittelutiheys tai harjoitusten kesto muuttuu liian äkillisesti, jänne ei ehdi sopeutua ja sen mukautumiskyky ylittyy. Tämä johtaa jänteen ylikuormittumiseen ja pienten mikrovaurioiden syntyyn. Mikäli rasitus jatkuu, vauriot lisääntyvät ja johtavat eteneviin jännemuutoksiin.

Akillesjänteen ylikuormittumiselle altistavia tekijöitä ovat:

  • Urheilu ja harjoitusmäärien liian nopea lisääminen

  • Nilkan ojentajalihasten heikkous

  • Nilkan koukistajien liikerajoitus

  • Jalan ylipronaatio ja muut toiminnalliset poikkeamat

  • Ylipaino

  • Jalkojen pituuserot

  • Ikä sekä erilaiset sairaudet

Hoito ja kuntoutus

Kortisonipistoksia suositellaan usein akillesjänteen hoitoon, mutta niistä saatava hyöty on todettu vain lyhytaikaiseksi. Pitkäaikaisia myönteisiä vaikutuksia ei ole havaittu. Kortisonipistosten haittavaikutuksia on raportoitu jopa 82 %:ssa tehdyistä tutkimuksista. Riskinä ovat muun muassa jänteen repeämä ja jännevoiman heikkeneminen, minkä vuoksi hoidon mahdolliset hyödyt näyttävät jäävän riskejä pienemmiksi. Myöskään tulehduskipulääkkeillä ei ole todettu olevan pitkäaikaista hyötyä.

Pelkällä levolla ei ole vaikuttavuutta akillesjänteen tendinopatian hoidossa. Ensisijaisesti hoitomuodoksi suositellaankin kuntouttavaa hoitoa, joka sisältää nousujohteisia harjoitteita sekä urheilun väliaikaista keventämistä.

Tutkimusten mukaan 12 viikon harjoitusohjelmalla:

  • Kipu vähenee jopa 60–90 %:lla potilaista.

  • Toimintakyky paranee merkittävästi.

  • Akillesjänne pitenee ja vahvistuu nopeasti.

Vamman uusiutumisen ehkäisemiseksi on tärkeää tunnistaa ja korjata yksilölliset altistavat tekijät.

Lähteet:

  • Roche A. J., Calder J. D. F. 2013. Achilles tendinopathy - a review of the current concepts of treatment. Bone Joint Journal 2013 Oct 1;95-B(10):1299-307.

  • Silbernagel KG, Hanlon S, Sprague A 2020. Current clinical concepts: conservative management of achilles tendinopathy. Journal of Athletic Training 55, 438–447.

👉 Palaa takaisin

👉 Varaa aika vastaanotolle

040 722 9200

fysiikkanen@gmail.com

Puhelin

Sähköposti

Some